Kokoaminen
Teksti ja kuvat kopioitu KorKin sivustolta: (pääsivulle tästä linkistä)

|
|
![]() |
|
![]() |
Kuva yllä: nuori remontti ravissa oikein ratsastettuna: irtonainen, kaunis, matkaavoittava liike, selkä liikkuvana, hyvässä tasapainossa ja takaosa alla. (Kuvan lähde on KorK ry )
Huomatkaa miten hyvin oikea takajalka astuu rungon alle. Hevonen hakeutuu pehmeällä kuolaintuntumalla eteen-alas venyttäen itseään. Näin kehitetään kahden ensimmäisen koulutusvuoden aikana hyvä pohja myöhemmälle kokoamiselle. Tähän muotoon pitää voida palata myöhemminkin aina haluttaessa.
Hevonen vaihtelee muotoaan työskentelyn aikana. Turpa voi välillä ojentua enemmän eteenpäin ja välillä se voi olla jopa hieman luotilinjan takanakin kuten kuvassa. On tärkeää, että hevosen muotoa voidaan vaihdella – ei ole tarkoitus, että se jäykistyy tiettyyn standardiiasentoon missään koulutusvaiheessa. Näin saadaan elastisuutta ja pehmeyttä. Tähän muotooon pitäisi voida palata milloin hyvänsä myös kokoamisasteen lisääntyessä. Ja pitääkin – sillä hevosen tulee voida terveytensä säilyttääkseen vuoroin koota itseään ja venyttää itseään, lihakset vuoroin supistuvat ja vuoroin venyvät. (Lähde: KorK ry, kuten yllä)
Kokoamisesta
Ajatuksia nykypäivän ratsastuksesta ja sen opettamisesta
Eversti Carden sotasuunnitelma on palauttaa kokoamisaste “Käynti taas on kaikkien askellajien äiti ja sitä paitsi ratsastajalle helpoin ja siksi järkevä kaiken uuden opetteluun. Käyntiin myös palataan, jos jokin liike lähtee menemään pieleen ja hevonen alkaa vastustella. Jotkut ratsastajat varovat käynnin ratsastamista siinä pelossa, että se muuttuu passimaiseksi ja huonolaatuiseksi. Tämä on Carden mukaan väärä pelko, jos hevonen on oikein ratsastettu. Päinvastoin, käynti on hyvä testi ratsastuksen tasosta ylimalkaan. Hyvin ratsastettu hevonen kävelee aina hyvin: pitkällä, joustavalla askeleella, selkä notkeana ja aktiivisena. Se pystyy ratsastajan niin halutessa lyhentämään ja pidentämään askelta. Sen sijaan väärin, kättä vasten, ratsastettu hevonen kävelee jännittyneesti ja lateralisoiden: käynti muuttuu passimaiseksi. Tämän saman huomion voi tehdä myöhemmin siirtymissä piaffista passageen – jos niissä ongelmia ilmenee, perussyy on sama. Avain ongelmiin löytyy ensisijaisesti kuolaintuntumasta.”
Gerd Heuschmann Kokoaminen:
- Hevosen kokoaminen edellyttää kintereen taivutusta (Hankenbeugung), mikä edellyttää vahvaa
takajalkojen lihaksistoa. Takajalan liikeradassa ensimmäinen vaihe on jalan irtoaminen maasta,
sitten liitovaihe, sitten jalka laskeutuu maahan, jolloin se kannattaa hevosen (ja ratsastajan) painon.
Samalla kun takajalka irtoaa maasta, sen täytyy myös työntää eteenpäin tähän tarkoitukseen
kehittyneiden lihasten avulla, samojen lihasten, jotka kannattavat hevosta kokoamisessa,
äärimmillään piaffessa. Jos lihakset eivät ole kyllin vahvat, ne eivät pysty kannattamaan painoa
takaosan laskeutuessa, “in the moment of sinking” ennen kuin jalka irtoaa maasta. Hevonen
tarvitsee vuosia ennen kuin se on kyllin vahva tähän, Heuschmann muistuttaa. (Lähde: Kouluratsastuksen Kannatusyhdistys ry ja Suomen Ratsastajainliitto ry Luento Helsingissä 7.2.2004 Ulla Lindgren Fagerholm)
Jeanne Boisseau; Notes sur l`enseignement de Nuno Oliveira Oliveiran sitaatteja ratsastuksesta, osa 3
Vapaa käännös Sanni Bachmann (Scandinavian School of Academic Equitation)
Guillaume Henry, HEVOSEN KOKOAMINEN, Suomentaja Tania Airosmaa, 72 sivua (muita kirjoja) Kokoamista ravissa ja laukassa (PDF) Laukan kokoaminen (PDF) Mitä on hevosen kokoaminen? Ratsastuksen ABC Vudeka-hevostietokirjat

