Johtajuus hevosen käsittelyssä

Kopioin tähän kokonaisuudessaan Mikko Seppälän, Mynämäki Ranch http://koti.mbnet.fi/mikkoas/Johtajuus.htm -sivustolla olevan erinomaisen kirjoituksen. Olen tehnyt tekstiin muutamia  kommentteja ne ovat (suluissa). (Ks. myös Toisinhevostelijat)  Johtajuus on hevosen käsittelyyn liittyvä ikuisuusaihe, joka jakaa hevosharrastajat vähintäänkin kahteen, uskallan sanoa, mustavalkoiseen ryhmään. Kuulun itse siihen toiseen:

Miten ja miksi hankin johtajuuden hevosen käsittelyssä ja ratsastuksessa

Ilman selvää johtajuutta hevosen käsittely ja ratsastus muodostuvat ongelmalliseksi. Se, joka liikuttaa hevosen jalkoja on johtaja! Tämä yksinkertainen perusasia kannattaa pitää koko ajan mielessä kun olet hevosen kanssa. Johtajuuden puutetta on mm. seuraavissa tilanteissa:

• hevonen ei pysy paikoillaan hoidettaessa tai varusteita laitettaessa (Upi oli ostaessa erittäin kuuliainen, mutta oltuaan meillä kolmisen kuukautta se yritti tehdä vallankaappauksen. Se alkoi uhittelemaan satuloitaessa ja nostelemaan jalkojaan, kun sitä harjasi. Tästä vaiheesta selvisimme väistättämällä sitä aina välittömästi kun se yritti keksiä omiaan. Nykyään se seisoo irti missä tilanteessa tahansa. Esim. satuloitaessa ja hoidettaessa. Suurella tallilla se on toki pidettävä kiinni. Mutta siihen aikaan kun ketään muita ei ole paikoillaan, hoidamme sen vapaana. Se seisoo paikoillaan eikä mene esim. omaan karsinaansa ennen kun on saanut siihen luvan, vaikka ovi olisi auki ja se tietää, että karsinassa on heiniä ja kenties porkkanoitakin. )
• hevosta ei saa kiinni tarhasta/laitumelta (hevosen on tultava luo. Johtajan luo tullaan, johtaja ei hae alempiarvoista. Esim. reippaan irtojuoksutuksen jälkeen asetun seisomaan puoliksi selin siihen. Se kävelee luokseni ja jää seisomaan hieman olkapääni taakse ja odottaa, kun otan sen kiinni.)
• hevonen käyttäytyy uhkaavasti, kääntää peräpäänsä kohti (Johtajaa ei todellakaan uhkailla! Jos joku uhkailee se on johtaja.)
• hevonen koettaa ahdistaa karsinassa seinän väliin
• hevonen tökkii turvallaan (Hevonen ei töki koskaan ylempiarvoista! Turvalla tökkiminen ei ole kivaa. Se ei tarkoita sitä, että hevonen tykkäisi sinusta tai olisi sinun kaverisi, vaan sitä, että olet laumassa alempiarvoinen ja sinä olet se, joka väistää.)
• hevonen lähtee liikkeelle satulaan kiivetessä ilman lupaa (Puhumattakaan siitä, että hevosen liikkeellelähteminen omia aikojaan on vaarallista, niin ilman johtajan lupaa ei lähdetä liikkeelle.)
• joudut siirtymään hevosen tieltä (johtajaa väistetään, johtaja ei väistä)
• vaikeuksia traileriin lastaamisessa (johtajaa seurataan vaikka maailman tappiin.)

Muitakin syitä em. käyttäytymiseen voi toki olla, mutta johtajuuden ollessa selvää, voidaan muut ongelmat tunnistaa helpommin. Kun em. ongelmia ilmenee eikä niitä hoideta pois, pahenee tilanne aikaa myöten. Hevosella on aikaa lisätä painetta vähitellen, se oppii joka kerta huonoista tavoistaan. Yksikin ongelma on liikaa ja kasvaa helposti suureksi. Jotkut hevoset esim. eivät anna ottaa kiinni, mutta seisovat ihan kiltisti kun ovat kiinni. Tunnista tilanteesi!

Johtajuutta hankittaessa on syytä muistaa, että kaikkea hevosen toimintaa säätelee itsesäilytysvaisto, tarve pysyä hengissä. Se ohittaa aina kaiken muun ja siitä ei hevosta voi kouluttaa pois. Tästä seuraa, että hevonen on aina oikeassa! Se tekee vääriä ratkaisuja vain ihmisen näkökulmasta, ei omasta. Hevoselle johtajuus on yksiselitteistä, se on tai ei ole. Siitä ei neuvotella. Ikävä kyllä hevonen ei voi olla ystävä, jonka kanssa sovitaan mitä tänään tehdään. Johtaja päättää, mitä tehdään. (Tätä ei moni nykynoviisi hevosenomistaja tunnu käsittävän. Kun 750 kg painava kultamussukka on pomo, voi olla, että  jossakin vaiheessa on aika kuumat paikat…)

Johtajuus on luottamusta ja eräänlaista ”selittämätöntä” yhteyttä ihmisen ja hevosen välillä, joka taas liittyy niin hevosella kuin ihmisellä tekijöihin ”mind, body and spirit”. (Hevonen, joka luottaa kestää yleensä epämääräisiä ääniä ja yllättäviä tilanteita paremmin kuin hevonen, joka on pomon roolissa suhteessa ihmiseen. Sillä johtaja päättää miten tilanteissa reagoidaan…)

Testaa aina ennen ratsastusta missä mennään. Myös hevosella kuten ihmiselläkin on erilaisia päiviä. Joskus ollaan ns., läsnä joskus taas ei. Väistättäminen on yksikertainen tapa testata johtajuutta. Testata voit seuraavasti: väistätä hevosta maasta käsin, sivulle ja taakse. Seiso pään vieressä ja vie kätesi kohti hevosen takapäätä. Takapää väistää, mutta huolehdi että etupää pysyy paikallaan eikä tule sinun päällesi ts. älä siirry eli äläkä anna hevosen liikuttaa jalkojasi. Toista molemmin puolin pari kertaa. Myös peruttaminen on tärkeää. Kävele hevosta kohti päin turpaa ja pidät kädet leveällä hevosen molemmin puolin. Jos homma on hanskassa, muutama askel niin sivuille kuin taakse riittää. Jos ilmenee ongelmia, on syytä aloittaa peruutuksesta. Peruuta silloin useita askeleita ja toista harjoitus muutamia kertoja. Peruutus toimii myös ratsastaessa ongelmatilanteissa. (Olen joskus kierrättänyt Upia puoli maneesia… Nykyään muutama askel riittää.)

Jos johtajuus on kateissa maasta käsin työskentelyssä, ei sitä voi mitenkään saavuttaa selästä. Suurin osa ratsastajista ”tuntee” hevosensa vain selästä ja ongelmiinkin haetaan ratkaisuja vain selästä käsin. Kannattaa miettiä, onko syytä tänään ratsastaa ollenkaan kun hevonen ei tunnu olevan ”läsnä”. (Upi pysähtyy kun nostan etusormeni pystyyn. Se jää yleensä n. 1-1,5 metrin päähän. Minä olen se, joka koskee. Ei se. Jos Upi-setä töytäisee turvallaan se tarkoittaa, että se peruuttaa vähintään 10 askelta. Riittää kun nostan raippaa hieman ylös, tömäytän jalkaa tai yksinkertaisesti vain  lähden kävelemän sitä kohti.)

Kun hevonen on vapaana laitumella, väistätä kävelemällä “päälle” viistosti pään suunnasta. Heilauta ylävartaloasi kun olet melkein kiinni tyyliin “antaa vetää siitä”. Näin hevoset tekevät keskenään jatkuvasti. Sillä pidetään arvojärjestystä yllä ja samalla valppaus säilyy laumassa. On seurattava koko ajan johtajaa, koska jos tulee vaaratilanne, niin säilyt hengissä, kun lähdet pakoon johtajan perään. Jos hevonen tulee luoksesi, älä anna sen tökkiä turvallaan. Se haluaa vain liikuttaa jalkojasi ja katsoa paikkaasi laumassa. Hevosen tulee kunnioittaa sinua, ei pelätä. Respect and respond on tavoite. (Nimenomaan kunnioittaa ei pelätä!)

Raipan käyttö voi joskus olla tarpeen ikään kuin käden jatkeena, ei lyöntivälineenä. (Raipan käyttö on todella kevyt kosketus. Ei koskaan lyönti. Väkivalta ei ole ratkaisu ongelmiin ei hevosen kanssa eikä ihmistenkään kanssa.)

Hevonen kyllä seuraa helposti narun perässä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisit johtaja, vaan hevonen odottaa saavansa ruokaa. Siksi taluta hevosta aina pään vierestä, mutta löysällä narulla. Jos tämä ei onnistu, et ole johtaja. Mutta jos hevonen lähtee nykäisemättä narusta liikkeelle, kun sinä lähdet ja pysähtyy nykäisemättä, kun sinä pysähdyt, olet johtaja. Tee myös tätä harjoitusta, joka kerta kun menet ratsastamaan. Eli kun viet hevosta kentälle, älä revi sitä suusta liikkeelle äläkä kävele sen edellä ja taluta kuin koiraa. Ei sen puolen, ei hyvää palveluskoiraakaan vedetä narussa perässä, vaan se kävelee tiiviisti vierellä. (Hevonen pysähtyy kun pysähdyt ja turpa ei kosketa sinua. Johtaja on koskematon. On joskus kammottavaa nähdä, kuinka pomottava hevonen pomppii pystyyn narun jatkona. On harhakäsitys pitää näin käyttäytyvää hevosta kuumana. Se ei ole kuuma, vaan se ei ole taluttajansa hallinnassa. Se on silloin valmis lähtemään minä hetkenä hyvänsä, minne tahansa – pienimmästäkin mahdollisesta syystä.)

Tärkeää on väistättämisessä omalla kehollaan ilmaista olevansa tosissaan ja päättäväinen. Pieneenkin vastusteluun tulee puuttua jämäkästi. Käskyjen tulee olla määrätietoisia ja selkeitä, ei mitään ”älä nyt” – lässyttelyä. Tulee olla myös kärsivällinen ja tutkia asioita. Useimmiten vika on sinussa, hevonen ei ymmärrä mitä tahdot. Koeta uudelleen hieman eri tavalla. Käytä aikaa. (Joskus voi olla, että annat omalla kehollasi laukkakäskyn, kun yrität saada hevosen raviin ja päinvastoin. Hevonen lukee ihmisen eleet aina oikein.)

Kun noustaan selkään, hevosen täytyy ymmärtää, että johtaja nousee selkään ja se osoitetaan ensin maasta käsin. Se on osoitettava joka kerta, samalla tavalla kuin laumassa johtajuutta pidetään yllä koko ajan. Täysin väärä menettely on se, että antaa hevosen lähteä liikkeelle samalla kun nousee selkään. Tällöin hevonen liikuttaa sinua eli on johtaja. Ei todellakaan osoita hyvää ratsastustaitoa se, että kiristää satulavyötä hevosen liikkuessa. Se ei myöskään osoita sitä, että hevonen olisi jotenkin erinomaisen vireä tms. Oikea ja turvallinen tapa on selkään noustua pitää hevonen paikoillaan 1-2 minuuttia löysällä ohjalla. Samalla keskitytään tulevaan ratsastukseen ja hevonen tottuu tilanteeseen eli siihen, että ratsastaja on selässä. Painava kuorma selässä ei ole miellyttävä ja myös siksi hevonen pakenee eli lähtee alta satulaan noustessa, siis silloin kun johtajuus on kateissa. Katso, että hevonen liikkuu vasta kun sinä niin haluat. Tässä haetaan samalla sitä edellä mainittua ”salaperäistä” yhteyttä hevoseen. (Joskus on hyvä pysähtyä kesken ratsastuksen määräämättömän pitkäksi ajaksi. Pomo päättää, koska matka taas jatkuu!)

Vältä myös sitä, että hevonen tönäisee sinua turvallaan. “Ai kun on kivaa kun se työntää turpansa minuun kiinni”. Tarkoitus on vain liikuttaa sinua ja useimmiten otatkin pienen askeleen ensin ja peli on menetetty. Johtaja menee hevosen luo ja rapsuttaa ja antaa siten luvan rapsuttaa myös minua. Ei toisin päin. Tarkkaile hevostasi muiden hevosten kanssa niin huomaat tämän. (Ja tämä on aivan oikeasti näin. Johtajaa ei tönitä. Ei koskaan. Oikea reaktio tähän on väistättää hevosta. Joskus peruuttamisharjoitusta joutuu toistamaan useamman kerran. Samaan sarjaan muuten kuuluu makupalojen antaminen kädestä. Monty Robertsin mukaan se on yksi pahimmista virheistä, mitä hevosen kanssa yleensä tehdään. )

Muista aina, että hevosella on oma logiikkansa, jota et voi muuttaa, mutta kun ymmärrät sen, niin voit hyödyntää sitä. Hevonen ei koskaan voi oppia ajattelemaan kuin ihminen. (Täsmälleen näin!)

Ratsastus parhaimmillaan on hevosen jalkojen liikuttamista käyttäen hyödyksi omaa vartaloaan ja jalkoja. Kun sinä kävelet satulassa, hevonen kävelee, kun sinä ravaat satulassa hevonen ravaa jne. Kun lopetat vartalosi ja jalkojesi liikkeen satulassa, hevonen pysähtyy. Ohjista ei tarvitse vetää pysäyttämiseksi ja muutenkin ohjat voivat olla koko ajan löysänä. Askellajien vaihdot tapahtuvat pehmeästi jne. Aikaa myöten riittää pelkkä ajatus liikuttamaan hevosta, kun yhteys ihminen/hevonen on syntynyt. Kuolaimella ja kannuksilla saadaan hevonen pakenemaan kipua eli liikkumaan, mutta onko sellainen ratsastusta? Jokainen tietää, että kuolaimesta vetämällä yleensä vauhti vaan lisääntyy eli kipu lisääntyy ja sitä hevonen pakenee. Kannukset ovat hyvä ja täsmällinen merkinantoväline (ei rankaisu- tai pakottamisväline) ja niiden käyttöä suosittelen. (Klassisessa ratsastuksessa pyritään juuri tähän.)

Johtajuuden hankkimisessa parasta koulutusta hevoselle on sen oleminen muiden hevosten kanssa. Samalla on syytä sivusta seurata miten ne keskenään hoitavat johtajuusasiat. Hevosmaailma on täysin toisenlainen kuin ihmismaailma. ( Tämä nykyajan city-hevosenomistajilta unohtuu. Hevosta inhimillistetään liikaa ja siihen liitetään omia tarpeita. Yksi esimerkki tästä on kyvyttömyys päästää raihnainen hevonen ikivihreille laitumille. Ei hevonen suunnittele huomista. Se elää tässä ja nyt. Ihmisen tehtävä on päättää, koska aika on tullut. Luonnollinen kuolema ei välttämättä ole hevoselle se kaikista helpoin. Prosessi alkaa yleensä ruoansulatuksen hidastumisella. ..  Vihreämmille niityille, mutta miten. )

Cavesson (koulutus)

Hevosten koulutus

Monty Roberts

Nuoren hevosen koulutus

Animals in Translation

Ja tässä video, jossa Mikko S. laukkaa