Siirry sisältöön

Upi -enkelihevonen

heinäkuu 29, 2010

Upi.
Enkelihevosemme 9.5.2004-29.7.2010

11 kommenttia jätä yksi →
  1. heinäkuu 30, 2010 7:49 am

    Nyt ei ole sanoja – kaveriamme kaivaten, Zorro, Vihtori ja Marjaana

  2. heinäkuu 30, 2010 1:36 pm

    Ei ole meilläkään paljon sanoja.
    Kyyneleitä sitäkin enemmän.
    Näissä elämän käänteissä on välillä haastavaa pysyä “satulassa”.

  3. Jaana kestolinkki
    heinäkuu 30, 2010 4:03 pm

    Jaksamista.

    Tätä on ollut mukava lukea.

  4. heinäkuu 30, 2010 4:11 pm

    Voi ei, otan osaa:( Mitäs Upille tapahtui?

  5. heinäkuu 30, 2010 4:37 pm

    Kiitos myötäelämisestä Jaana ja Eija. Kiva, jos olette viihtyneet Upi ratsuhevosen seurassa. Tätä blogia on ollut mukava kirjoittaa. Upi oli aika ilmeikäs hevonen ja se suorastaan houkutteli minut kirjoittamaan sen sulla kaikenlaista pöhköpäistä.
    Elämässä on nyt hevosen mentävä aukko.

  6. heinäkuu 30, 2010 6:41 pm

    Kovasti jaksamista! =( Minä olen ollut sellainen hiljainen lukija ja kyllä tuli surullinen olo tästä uutisesta. Niin kuin sanoit, Upi oli ilmeikäs hevonen <3

  7. heinäkuu 30, 2010 7:26 pm

    Kiitos Pipale!
    Tiedän, että tähän auttaa vain aika. Sitten pystyy hymyilemään ja muistelemaan tätä ukkelia ja sen erinäisiä tempauksia.

  8. heinäkuu 31, 2010 1:28 am

    Voi miten ikävää täällä on tapahtunut sillä aikaa, kun olen ollut pois!! Olen todella pahoillani. Täällä oli niin mukava käydä lukemassa ” Upin” ajatuksia. Surullista, todella surullista! Mikä Upille tuli??

  9. heinäkuu 31, 2010 9:39 am

    Kiitos myötäelämisestä Amalia! Oli ihana, kun jaksoit kommentoida meidän hullutuksiimme!

    Elämä yllättää. Käänteet tapahtuvat joskus niin nopeasti, että ei pysy vauhdissa kunnolla mukana.

    Päädyin lopullisesti tähän vaihtoehtoon keskusteltuani kahden eläinlääkärin kanssa. Upin myyminen eteenpäin olisi aiheuttanut sille todennäköisesti lisää ongelmia. Siitä olisi tullut yksi uusi kauhutapaus lisää suomalaisten hevoskauhutarinoiden kabinetissa. Eläimen omistajalla on valitettava velvollisuus tehdä tämä raskas ja ikävä päätös, kun sen aika on.

  10. petra kestolinkki
    elokuu 7, 2010 6:54 pm

    Olen ihan shokissa kun Laura tänään kertoi ettei Upia enää ole,
    juuri kun muistelin viimekertaista ratsasteluani kun se oli niin kovasti kehittynyt..

    Hienoa poikaa tulee kauhea ikävä, sillä on aina paikkansa minunkin sydämmessäni.
    Jaksamista teille kaikille !

  11. elokuu 7, 2010 10:05 pm

    Näin tosiaan kävi. Tuntuu tosi oudolta, kun ei mennäkään joka ilta enää tallille.
    Upi jätti meille ison aukon.
    Se oli tosiaan hieno poika. Aina vähän pilke silmäkulmassa keksimässä jotakin ratsastajan päänmenoksi.

    Haleja sinulle ja oli tosi kiva, että kävit meidän kanssa
    hevostelemassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.