Kävin ratsastamassa

Kävin ratsastamassa menneenä torstaina. Olihan se, lähes vuoden jälkeen, taas mielenkiintoinen kokemus. Menin tallille hyvissä ajoin ja ryhdyin laittamaan hevosta kuntoon. Se oli piehtaroinut ja se oli aika kurainen. Harjasin hitaasti ja hartaasti. Hevonen katsoi vähän ihmeessään. Ilmeisesti se ei ollut tottunut sellaiseen. Ratsastuksenopettaja kävi jo katsomassa, että mikä kestää.  Minullahan se on aina kestänyt, hevosen harjaaminen. Pidän sitä perusasiana hevosen hyvinvoinnille. Kun sen harjaa huolella, tulee samalla katsottua, että kaikki on kunnossa ja hevonen saa samalla lihaksia rentouttavaa hierontaa.

Ratsaille nousu onnistui yllättävän hyvin. Muu ei sitten niinkään. Tai no, miten sen nyt ottaa. Laukka nousi ja ravi sujui. Hevonen jopa meni muodossa. Olen ratsastanut valtaosan elämääni ilman ohjausta, enkä siis ole taidollisesti mikään superratsastaja. Upin kanssa työskentelimme klassisten menetelmien mukaisesti Soile Kokon johdolla ja se tyyli ratsastaa on tärkeä osa identiteettiäni. Aivan kuten ammatillisessa identiteetissäni on tiettyjä asioita, joista en halua tinkiä, on niitä myös ratsastuksessa.

Vaikka talli ympäristönä on ihana, koen viihtyväni siellä ja se tuntuu omalta jutulta, en kuitenkaan taida enää jatkaa ratsastusharrastusta. Haluan tehdä sen omalla tavallani. Pehmeästi, ymmärtäen ja kuunnellen hevosta. Toimien niin, että korjaan omat virheeni, että hevonen voi toimia oikein. En vaan enää jaksa palata ratsastuskouluratsastamiseen, vaan haluan “hahahah, hahahha olla se kaikenlainen klassinen ratsastaja”, kuten tämä nuori ratsastuksen opettaja asian ilmaisi. Sinänsä ihan hyvä ratsastuskoulun ratsastuksenopettaja ja asenteelisesti juuri sellainen, mikä hänen kuuluukin olla.

Haluan kehittää edelleen hevosmiestaitojani ja oppia. Ratsastuskoulussa en opi enää muuta kuin sen, että näin en halua oppia, enkä jatkaa harrastustani.

Elämäntilanteeni ei salli hevosen hankintaa juuri nyt. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Kimppahevosta en voi ajatella, sillä assarit haluavat myös ratsastaa eikä se välttämättä olisi oikein hevoskimpan toisen omistajan intresseissä.

Tyydyn siis katselemaan hevosia laitumen reunamilta ja muistelemaan tallilla viettämiäni hyviä hetkiä.

Ihanaa ja energistä kesää

täti