Kummallisia huhuja

Kertovat tuolla kylillä, että meikeläinen on nähty grillaamassa...

Näillä meidän kulmilla liikkuu sitkeä huhu, että meikeläinen on mukamas ollut grillaamassa yhden kaverinsa kanssa menneenä kesänä… En kyllä ihan tajua, että mistä sellainen on lähtenyt liikkeelle. Ja oikeastaan, kun tarkemmin ajattelelee, niin entäs sitten? Onhan ihmisilläkin tapana viettää kivoja hetkiä parhaiden kavereiden kanssa, niin millä perusteella sitten hevoset eivät saisi pitää hauskaa mukavassa seurassa. Voihan olla, että siinä ohessa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta miksi sitten pitää olla valveilla keskellä yötä ja varsinkin tuijotella pihalle. Saattaa olla, että silloin näkee kaikkea sellaista, mikä jäisi päivällä näkemättä, mutta minkäs sille sitten tekee? Eihän se nyt hevosten syy voi olla. Ja jos oikein outoja juttuja tulee eteen, niin voi olla, että niitä asioita ei sitten kannattaisi kovin paljon miettiä. Tai jos miettii, niin kannattaisi pitää omana tietonaan. Voi nimittäin käydä niin, että muut alkavat pitää vähän daijuna.

Terveisin

Upi

Mielipidekirjoitus

Jaa, että olette menossa taas ratsastamaan? Ette ole vissiin vilkaisseet taivaalle.

Meikeläisen on aivan pakko nyt kirjoittaa yleisönosastolle. Tämä ei ole mikään lyhyet -palsta, jossa ruikutettaisiin jostain pikkuasioista. Ei. Nyt on vähän tällainen isompi asia. Meinaan, että tämä porukka on luultavasti sokeaa. Keli oli nimittäin surkea, kun ne ilmestyivät tarhani reunamille tänään iltapäivällä.

Tulin kohti korvat luimussa ja sanoin, että totta mooses, nyt tosiaan putoilee jalkarättejä.

Sanoin, että joo. Tässä on takapuoli jo kastunut aivan tarpeeksi. Ei sitä kosteusprosenttia tartte enää liikunnalla lisätä. Jalkarättejä tulee taivaan täydeltä. No tietäähän sen. Ei nää oo koskaan mitään puhetta kuunnelleet, joten ei se nyt tietenkään ollut mitenkään ihmeellistä, että meikeläinen sieltä sitten hiippaili kiltisti messiin.

Sitten multa meinasivat silmät pudota. Ne olivat vieneet meikäpojan jo ajat sitten tarhaan ja mä luulin, että ne ovat menneet jo takaisin luukkuunsa kaupunkiin. Kattoin lippa vinossa, että joo tossa ne ovat taas. Mitäs te kuulkaa täällä vielä teette? kysyin kiukkuisesti.

Nyt kuulkaa riittää, ajattelin.

Sitten muhun iski joku  pieni piru. Oikein sellainen sarvipää. Mä päätin, että nyt annetaan sellainen mielipide, joka muistetaan vähän aikaa.

Vilkaisin vielä varmuuden vuoksi, että ne varmasti tölläävät siinä.

Joo siinä olivat edelleen, kun vilkaisin, että vieläkö ne siinä seisovat. Upii, Upii, ne lässyttivät. Söpö.

Joopa-joo-o. Saa sitä sitten lässyttää.

Sitten meikeläinen nosti häntää...

Sitten meikeläinen nosti häntää. Eka tuli sellainen pieni tuhahdus. -Heheh, nyt Upi pieree ne sanoivat.

Ai pieree vain, tuumasin.

Joo niin pieree. Samalla tuumasin, että saavat nyt sitten koko rahalla. Ja niin mä sitten täräytin kaikki eiliset soossit samalla kertaa.

Ymmärsittekö? kysyin ja käännyin kattomaan niitä.

Sitten mä käännyin kattomaan niitä ja kysyin, että ymmärsivätkö ne nyt varmasti, mitä mieltä meikeläinen on kun se joutuu ramppaamaan räntäsateessa. Se ei kuulkaa oo yhtään kivaa, vaikka kenttä on todella viimeisen päälle hoidettu ja maastopolut aurattu. Työehtosopimukseen tarttee ainakin lisätä jotakin kannusteita tällaisilla keleillä ratsastamisesta.

Toivottavasti teillä muilla on vähän ymmärtäväisempiä omistajia.

Terveisin

Upi

Työhevonen vai ratsuhevonen?

Työhevonen vai ratsuhevonen?

Eilen mietin, että olenkohan minä työhevonen vai ratsuhevonen? Onko niillä jotakin eroa? Jos on, niin mitä? Haluaisin vastauksen. Eilen kengitettiin ja sitten oltiin kentällä. Maastakäsin. Siellä piti seurata ja pysähtyä. Ihmistä ei saanut ohittaa. Ottaa luonteelle tämä totteleminen.

Miksi aina pitää tehdä niinku toiset sanoo? Minen taho.

t. Upi

Soilen tunnilla

Tänään oli Soilen tunti. (Niin minä luulin, että yksi tunti.) Täti ratsasti.

Teimme ympyröitä, käännöksiä jne. Ravattiin ja kiemuraurillakin pyöriskeltiin. Huh.

Huokasin helpotuksesta kun tunti päättyi. Niin varmasti tätikin huokasi, kun sillä petti kunto. Pääsin takaisin tarhaan syömään aamupäiväheniäni, jotka jäivät kesken kun tuo tunti alkoi.

Sitten meinasin pyörtyä, kun ne tulivat vähän ajan kuluttua takaisin. Upi nyt on toinen Soilen tunti. -Täh!? Eikä ole. Ei saa tehdä pilaa sanoin, ja kävelin tuohtuneena tarhani perimmäiseen nurkkaan.

Joo eivät tehneet pilaa. Valitettavasti. Siellä se Soile seisoi keskellä kenttää ja komensi meikeläistä eteenpäin.

Yritin tunnin aikana muutaman kerran selittää niille, että ei sitä kukaan vuorotta  paiski duunia. Höh. Eihän meikeläistä kukaan kuuntele. Siellä ne sitten vaan hyrisivät tyytyväisyydestä ja sanoivat taas oppineensa enemmän hevosista ja ratsastamisesta kuin koskaan aikaisemmin.

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, kyllähän minäkin tykkään, kun ihmisten raahaamisesta tulee aina Soilen tuntien jälkeen aina vähän helpompaa.

No O.K.  myönnetään, että  sainhan minäkin pari palaa leipää ja vähän herkkujakin, jos ihan tarkkana ollaan.

Terveisin

Upi

Valokuvatorstai 158, tuli

Tuli vähän laukattua… ja olen minä joskus muutenkin vähän laukkaillut.

Valokuvatorstain haaste  158

Miksi hevosilla ei ole erivärisiä kenkiä?

Siinähän se täti yrittää saada meikeläistä kulkemaan...

Oi voi… Soilen tunnit lähestyvät ja meikeläinen tekee duunia niska limassa. Eilenkin jouduin tekemään työtä melkein kaksi tuntia. Ensiksi ratsasti toinen ja sitten taas toinen. Tuli oikein hiki.

Siinä ne sitten seisoskelivat töllöttämässä meikeläistä ja sanoivat, että voi kato Upille on tullut oikein hiki. Ihan valuu vettä sen päästä. Voi, voi… Kyllä varmasti puskisi niiltäkin hikeä, kun meikäpoika hyökkäisi istumaan hartiolle, vispaisi vähän raipalla ilmaan ja sanoisi, että no niin kiltti täti nyt mennään sitten laukkaa. Koko kierros, eikä mitään fuskaamista.  Sitten tehtäisiin siirtymiä ja monta kertaa pohkeenväistöä ja kaikkea muuta sellaista.

Argh. Harjasivat sentään ja venyttelivätkin vähän.  Meinaa nimittän vähän kutista, kun alkaa tuota karvaa taas tippumaan enemmänkin. On ollut sen verran lämmintä, että olen ruvennut heittämään tuota untuvatakkia jo pois.

Maastoonkin tekisi jo mieli.

Joo… ja kohta on taas tuo kengityskin. Taidan vielä haluta tilsat, jotta lumi ei paakkuunnu kavioihin. Seuravalla kerralla ovat sitten vuorossa kesäkengät. Muuten miksi hevosille ei myydä erivärisiä kenkiä? Ei ainakaan täällä ole.  Täällä on sentään jo yritystä, mutta minulle liian pieniä. Minä voisin haluta punaiset kengät. Ajattelinkin sen takia ottaa yhteyttä tuohon Christian Louboutin toimistoon ja tilata itselleni häneltä vähän muodikkaammat kesäkengät. Harmittaa nyt vähän kun tuli ryssittyä se pihatto. Siellä niitä kenkälaatikoita olisi ollut hyvä säilytellä vähän syrjässä kaikkien kateellisilta katseilta.

Sampon omistaja vakuutti kyllä, että on niitä värillisiä kenkiä on, mutta yleensä se tarkoittaa sitten sitä, että on jotakin muutakin pielessä. Toinen täti selitti, että ei metallissa väri pysy. No miksei sitten tehdä puukenkiä tai muovikenkiä tai jotakin muuta tai opetella värjäämään metallia. Ajatelkaa nyt. Punaisia kenkiä, raidallisia kenkiä, pilkullisia kenkiä.  Olisi kuulkaa niin tyylikästä hypätä esteitä vaikka pilkullisissa kengissä… Tekisiköhän Erkki sellaiset kun haluaisin?

Mukavaa perjantaita

t. Upi

P.S. Omistaja sanoi, että se leipoo minulle uudet kengät. Ehkä se on parasta.

Hevosenkengät

125 g voita
125 g tomusokeria
2 pientä munaa
1 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta
60 g mantelijauhetta
200 g vehnäjauhoja
sulatettua suklaata koristeluun

1. Sekoita voi ja tomusokeri vaaleaksi ja ilmavaksi. Vatkaa munat ja sitruunankuoriraaste joukkoon. Sekoita vuorotellen mantelijauhetta ja vehnäjauhoja massaan, kunnes se on tasaista. Peitä ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.
2. Noihin käytin tähtityllaa kokoa 8. pursota hevosenkengän muotoisia pikkuleipiä ja paista +200ast. N.8-10min. Anna jäähtyä ja kasta päät sulatetussa suklaassa, nosta leivinpaperin päälle, kunnes suklaa kovettunut.

Lisää ohjeita herkkusuille hevostädeille löytyy osoitteesta: Ullanunelma Oy

Harjoittelua…

Ensin toinen tekee mitä sattuu huvittamaan.

Ja sitä, mitä tehdään, tehdään tosi paljon!

Vähemmästäkin menee pieni hevosen pää sekaisin.

Sitten aloitti toinen. Aluksi luulin, että vaan seisotaan.

Onhan sitä tietenkin hyvä aina luulla…

Luuleminen ei paljon kuitenkaan auta.

Ne treenaavat taas täysillä. Kuulin kuinka ne lauantaina puhuivat, että Soile on  tulossa valmentamaan niitä.

Jos minun pitää kerran olla ratsuhevonen ja muut harrastavat minulla ratsastusta, minäkin haluan harrastaa jotakin. Esimerkiksi piirtämistä. Haluan, että minulle ostetaan omat värit. Heti.

t. Upi

Töitä, töitä…

Ihmisillä on kuulemma loma...

Kuulin juuri, että ihmiset ovat olleet tämän viikon lomalla. Aivan. Se selittää kaiken sen ylimitoitetun työmäärän, jota olen kuluvan viikon aikana joutunut tekemään.

... ja arvata saattaa, kuka on tehnyt töitä päivittäin.

Tosin olen minäkin kyllä osannut teettää töitä. Yleensä minulla on lakisääteisiä vapaapäiviä kaksi viikossa ja kun alkoi näyttämään siltä, että ei tule vapaapäivä, niin ajattelin ryhtyä lakkoon. Heheh. Keskiviikkona oli lakkopäiväni. Kieltäydyin kaikesta yhteistyöstä ja työnteosta. No ehkä ei olisi kannattanut, sillä minulle taisi tulla siinä  puuhassa enemmän hiki, kun mitä olisi tullut oikeissa töissä.  Joskus fiksukin tekee virhearvioita. Valitettavasti.

Mukavaa viikonloppua!

Upi

Temppuiluni on saanut kuvitusta

Olen joutunut selkeästi pilanteon kohteeksi. Minusta ja karkailustani on piirretty kuvia ja niille nauretaan. Lisäksi ne ovat lisänneet niin paljon omiaan, että taitavat jo uskoa itsekin jotakin erikoista tapahtuneen.  En taho, että minulle nauretaan. En.

Terveisin

Upi

ratsuhevonen, joka ei halua olla ainakaan yhtään vetohevonen

Maastossa, madotusta ja makkaranpaistoa

Minulle heräsi tänään vähän epäilys, että mitä ne tädit oikeastaan tänään puuhasivat, sillä tänään oli loishäätöpäivä ja samalla tädit grillasivat. Niillä tuntuu olevan aina menossa jotakin kummallista. (Lähetin kuvan todisteeksi jo tuossa aiemmin.)

Lähdimme maastoon kohti laskevaa aurinkoa. (Voit halutessasi katsoa kuinka komeasti kävelimme.)

Sampo ja minä olimme taas touhua täynnä.

Olemme ottaneet vauhtia maastossa tällä viikolla jo pari kertaa Sampon kanssa. Minä olen laukannut ja tehnyt sopivissa kohdissa aina pari pukkia.  Se on kivaa.

Lähdimme hitaasti kävellen kohti maastorataa...

Ihana keväisen tuntuinen sää ja lisääntynyt valo on tervetullutta.

Tervehdimme Sampon kanssa aurinkoa kohteliaasti.

Kaksi komeaa ja nuorta hevosta kulkevat reippaasti eteenpäin. Kuvittelimme Sampon kanssa olevamme aavalla preerialla…susien ja kojoottien ulvonta kantauu korviimme jostakin.