Skip to content

Prinsessakissan flow

elokuu 18, 2011

Mau Kamut!

Mua hävettää tuon prinsessakissan puolesta. Mä luulin eka, että sillä on nyt joku tauti.
Kattokaa nyt itte sitä, miten se käyttäytyy, kun sitä harjataan ja silitetään? Tässä sekoaa nimittäin jo sivullisetkin.

Mä täällä yritän sille kurnuttaa, että koita oikesti nyt vähän hillitä itteäs…

No minkäs teet. Jotkut on vaan tuollaisia…

Huh, huh. Mä oon aina luullut, että sukulaisiaan ei voi valita, mutta se sääntö ei näytä pitävän paikkaansa nykymaailmassa.

Terveisin
Otto
ammattikissa
P.S. Assari otti kuvat.
Jos haluat tietää enemmän Oton ja Prinsessakissan elämästä lue Otto ammattikissan blogia.
Mainokset

Kävin ratsastamassa

Touko 27, 2011

Kävin ratsastamassa menneenä torstaina. Olihan se, lähes vuoden jälkeen, taas mielenkiintoinen kokemus. Menin tallille hyvissä ajoin ja ryhdyin laittamaan hevosta kuntoon. Se oli piehtaroinut ja se oli aika kurainen. Harjasin hitaasti ja hartaasti. Hevonen katsoi vähän ihmeessään. Ilmeisesti se ei ollut tottunut sellaiseen. Ratsastuksenopettaja kävi jo katsomassa, että mikä kestää.  Minullahan se on aina kestänyt, hevosen harjaaminen. Pidän sitä perusasiana hevosen hyvinvoinnille. Kun sen harjaa huolella, tulee samalla katsottua, että kaikki on kunnossa ja hevonen saa samalla lihaksia rentouttavaa hierontaa.

Ratsaille nousu onnistui yllättävän hyvin. Muu ei sitten niinkään. Tai no, miten sen nyt ottaa. Laukka nousi ja ravi sujui. Hevonen jopa meni muodossa. Olen ratsastanut valtaosan elämääni ilman ohjausta, enkä siis ole taidollisesti mikään superratsastaja. Upin kanssa työskentelimme klassisten menetelmien mukaisesti Soile Kokon johdolla ja se tyyli ratsastaa on tärkeä osa identiteettiäni. Aivan kuten ammatillisessa identiteetissäni on tiettyjä asioita, joista en halua tinkiä, on niitä myös ratsastuksessa.

Vaikka talli ympäristönä on ihana, koen viihtyväni siellä ja se tuntuu omalta jutulta, en kuitenkaan taida enää jatkaa ratsastusharrastusta. Haluan tehdä sen omalla tavallani. Pehmeästi, ymmärtäen ja kuunnellen hevosta. Toimien niin, että korjaan omat virheeni, että hevonen voi toimia oikein. En vaan enää jaksa palata ratsastuskouluratsastamiseen, vaan haluan ”hahahah, hahahha olla se kaikenlainen klassinen ratsastaja”, kuten tämä nuori ratsastuksen opettaja asian ilmaisi. Sinänsä ihan hyvä ratsastuskoulun ratsastuksenopettaja ja asenteelisesti juuri sellainen, mikä hänen kuuluukin olla.

Haluan kehittää edelleen hevosmiestaitojani ja oppia. Ratsastuskoulussa en opi enää muuta kuin sen, että näin en halua oppia, enkä jatkaa harrastustani.

Elämäntilanteeni ei salli hevosen hankintaa juuri nyt. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Kimppahevosta en voi ajatella, sillä assarit haluavat myös ratsastaa eikä se välttämättä olisi oikein hevoskimpan toisen omistajan intresseissä.

Tyydyn siis katselemaan hevosia laitumen reunamilta ja muistelemaan tallilla viettämiäni hyviä hetkiä.

Ihanaa ja energistä kesää

täti

Ensimmäinen askel

Touko 11, 2011

Nyt tein sen, mitä olen koko vuoden miettinyt tai oikeammin sanottuna viime elokuusta lähtien. Menenkö vielä tallille vai en. Tänään menin. Olen käynyt vain kerran aikaisemmin sen jälkeen, kun Upista tuli enkelihevonen.Varasin tunnin tulevan viikon torstaille. Tämä on sikälikin merkityksellinen asia, että tällä tallilla olen käynyt ratsastamassa hyvin, hyvin nuorena, hyvin kauan sitten.

Siellä oli yksi hevonen, joka muistutti aika paljon erästä mukavaa hevostuttavuuttani. Toivon jo salaa, että saan sen tunnille.

Saa nähdä, mitä tästä oikeasti tulee.

Pomminvarma hevonen ja hevosen hinta

tammikuu 3, 2011

 

Yllätys, yllätys, olen lueskellut  myydään hevosia-ilmoituksia. Tiedän tämän taudin. Se ei parane. Tosin ehkä nyt epäröin kuitenkin vähän enemmän kuin aiemmin. En ehkä kuitenkaan ole sittenkään ihan vielä valmis ajattelemaan uutta hevosta. Enkä enää osaa oikein sanoa haluankokaan enää koskaan hevosta. Tallilla olen käynyt vain kerran.  Satulat olen vienyt myyntiin ja yksi on jo löytänyt itselleen omistajan. Tämä meni nimittäin niin syvältä.

No kuitenkin tässä  myydään ilmoitusten ohella olen sitten muutaman kerran tullut vilkaisseeksi myös ostetaan hevonen-ilmoituksia, vaikka minulla ei mitään myytävää olekaan. Jotenkin minua alkoivat ärsyttämään ja häiritsemään ne ilmoitukset. Ehkä eniten se, että  ihmiset ovat ihan vakavissaan ostamassa (tai myymässä) pomminvarmaa hevosta. Siis hevosta, eläintä, joka elää vaistoineen hetkessä. Säikkyy, jos on säikkyäkseen ja pukittaa takuuvarmasti, jos sattuu jotakin sellaista, että hevonen katsoo aiheelliseksi pukittaa. Etenkin, jos ihminen pelkää ja menettää kontrollin.

Tiedän kokemuksesta, mitä tarkoittaa johtajuuden menetys hevoselle vaativassa tilanteessa. Siitä jää itsellekin pelko pitäksi aikaa. Voi käydä jopa niin, että pienestä säikähdyksesä kasvaa iso ongelma, kierre, joka on sitten saatava tavalla tai toisella poikki tai sitten homma on lopetettava.

Voi olla (ainakin toivottavasti, sillä kai jokainen kokenut hevosihminen tietää, että pomminvarmaa hevosta ei ole olemassakaan) että  kysymyksessä on henkilö, joka ei ole harrastanut lajia kovin kauaa ja on hankkimassa ensimmäistä omaa hevosta ja mielikuvissa on se ratsastuskoulun kiltti tuntihevonen, joka kiertää kenttää opettajan äänenpainojen mukaan, tasaisen varmasti kuin maapallo auringon ympäri. Yksityishevoset ovat asia erikseen. Ne ovat yleensä aina huomattavasti särmikkäämpiä kuin samaa kenttää tuntitolkulla kiertävät tuntihevoset.

Lisäksi niitä puuttuu kentän reunalla seisovan  opettajan auktoriteetti. Ja kun opettajan auktoriteetti puuttu, pitäsi ratsastajan pystyä olemaan hevoselle auktoriteetti joka hetki. Hevonen ei ole kaveri, vaan hevosella pitää olla aina johtaja. Johtaja sanoo mihin mennään ja missä tempossa. Johtaja päättää koska pysähdytään ja koska mennään eteenpäin. Johtaja ei pelkää ja siksi johtajaa kuunnellaan ja tehdään, mitä johtaja sanoo. Johtajan tehtävä on pysyä rauhallisena tiukoissakin tilanteissa ja näyttää tie. (Lue Soile Kokon pohdinnat mielen voimasta.)

Toinen asia, joka minua alkoi suututtamaan, olivat hinnat. Hevosella pitäisi olla mukana kaikki varusteet ja se saisi  maksaa enintään 200-500 €. (Aiheesta oli jossakin vaiheessa kirjoitus Ratsastajaliiton Hippos- jäsenlehdessä.  Täytyykin referoida se (jossakin vaiheessa) tähän postaukseen, jos lehden vielä jostakin löydän.

Joko ostajalla ei ole oikeasti käsitystä siitä, mitä hevosen varusteet maksavat (yksi kunnollinen satulahuopa maksaa n. 29 € ylöspäin). Satuloista halvimmasta päästä ovat Wintec-satulat, jotka muuten ovat mainettaan huomattavasti parempia. Ilmatoppaus ja vaihdettavat kaaret ovat passeleita ja satula sopii lähes kaikinlaisille hevosille. Kaaren pystyy vaihtamaan helposti, kun hankkii riittävän lyhyen ruuvimeisselin.

Sitten kun mennään ostamaan jotakin parempilaatuista satulaa, taitavat uusien hinnat alkaa jostakin 1690 € ylöspäin. Joskus kieltämättä on niin, että hevonen on halvempi kuin sen satula. Ja satulasta tulee aina kuluja säännöllisin väliajoin. Sitä on topattava (riippuen käytöstä ja hevosen kasvamisesta 1- jopa 5 kertaan vuodesta. Nuoren ja kasvavan hevosen kohdalla Wintec on siis varsin järkevä ja taloudellinen vaihtoehto, siis jos se vain muuten sopii malliltaan.)

Eläinlääkärin tekemä ostotarkastus hevoselle maksaa 200-500 €.  Ilman taivutuskokeita ja muita vakuutusyhtiön vaatimien kohtien tarkastamista ei hevoselle saa vakuutusta.

Hevosen arvosta riippuen sen vakuutus, jossa on sairauskulujen korvaus, on alkaen n. 360 €/vuosi. Mitä kalliimpi hevonen sen kalliimpi vakuutus ja ehdoista löytyy aina kohta, johon vedoten ei tule senttiäkään korvausta kuolleesta kaakista.

 

 

 

 

Otto-ammattikissa

syyskuu 9, 2010

Olen luvannut ilmoitaa, kun avaan uuden blogin. Nyt se on tehty.  Se on Oton oma blogi. Oton ammatti on kissa. Saa nähdä mitä siitä tulee. Isona.  Aika näyttää.

Upin kaksoisolento

elokuu 27, 2010

Hätkähdin kun  ystävä vinkkasi minulle Upilla olevan kaksoisolennon. Lapin Kansa nimittäin esittelee sivustollaan Rusko -nimisen suomenhevosen, jolla on hyvin upimaisia piireteitä ja sen lisäksi tämä epeli on hyvin paljon Upin näköinenkin.

Rusko käy pirtiin kuin kotiinsa

Tänään ei ole työpäivä

elokuu 21, 2010

Kiitos myötäelämisestä! Vielä on aika haastavaa puhua Upista…

En ole osannut vielä päättää, jatkanko tätä kirjoittamista hevosista täällä Upin blogissa vai aloitanko kokonaan uuden blogin.

Mukavaa syyskesää kaikille blogin lukijoille.

P.S.

Tässä on yksi Upin talliin meno päätynyt kuvaksi.  Sarjakuva on julkaistu Gunvor Niemelän luvalla.