Ville sanoi, että on tää oikeesti niin kummallista….
…näitä tätejä todella piisaa. Mistä ihmeestä näitä tulee? Ville kertoi mulle, että sillä ei oo duunia, kun sen oma täti on töissä ja sitten se raukka meinas saada sydiksen, kun mun tätini kiipesi sen selkään. Soile oli nimittäin opettamassa taas tätä meidän monisatapäistä (siltä meistä hevosista tosiaan tuntuu) tätilaumaa. Ville kattoi mun päälleni ja kysyi, että onko tää Upi oikeesti totta.
Vellu sanoi, kun kävelimme kentälle, että koittakaa jätkät kuulkaa vaan selvitä tästäkin päivästä hengissä. Menkää vaan eteenpäin sen kun ehditte. Sitten se venytteli itteään ja sanoi, että mulla on kuulkaa jätkät valinnanvaraa. Mä voin mennä pyydystään pari hiiripaistia, jos tuntuu siltä tai tehdä tutkimusmatkan tuonne metsään, mutta te ette jätkät voi. Te teette tasan, mitä tädit teille sanovat ja jos ette tee, niin tädit patistaa teitä niin kauan, että teette.
No niin siinä kävi. Me puskettiin duunia kaikki kolme. Ville, Keke ja mä. Soile teki parhaansa, että tädit tajuaisivat taas asioita. No tädit olivat sitten taas tosi tyytyväisiä.
Terveisin
Upi
ratsuhevonen
Täti osti korun – I love Upi
Täti tilasi assarille korun. Täytyy kyllä sanoa, että mä olen aika otettu.
Terveisin
Upi
koruhevonen
P.S. Täti sanoi, että nää ketjut menee vaan pienten assareitten kaulan ympäri. Ei sovi tädeille eikä suuren suurille assareille. Näitä koruja myy UltraArt.
Täti saa ideoita – Upista kehrätään pipo
Voi olla, että tämä pitkä kuuma kausi ei ole oikein sopinut tuolle meidän tädille. Eikä se, että se joutuu pyöräilemään tallille. Se saa aina silloin vääränlaisia ajatuksia päähänsä. Ylikerrokset. Mä toivon, että tämä kaikki johtuu vaan jostakin sellaisesta, sillä muuten mä en oo enää yhtään varma, tykkäänkö mä tuosta meidän tädistä. Se nimittäin paukas eilen tallille hiestä tippuen ja kertoi kaikille (jotka jaksoivat sitä kuunnella) lukeneensa netistä (sekin ilmeisesti osaa käyttää nettiä?), että joku oli duunannut pipoja varsasta. Mä sanoin sille, että unohda nyt hyvä ihminen heti tää asia, kun sun käsissäs ei pysy edes kahvimukit nykyisin, etkä sä huomaa oraviakaan niiden himassa jne., että ei sellaiset tyypit pysty duunaamaan pipoja.
Se sanoi, että ei se haittaa, jos se ei itte osaa, mutta joku toinen voi osata ja se voi duunta meikeläisen karvaa sitten eteenpäin.
Mä sanoin sille, että älä nyt aikuinen ihminen ihan oikeasti viitti tehdä ittestäs ihan naurunalaista. Se ei antanut periksi. Se oli kuullut, että on olemassa sellaisia laitteita kuin karstamylly, niin se oitis oli kuvitellut, että se voi laittaa sen myllyn hoitamaan harjauksen. No siinä se erehtyi pahan kerran. Onneksi. Ja mylly maksoi aika paljon, joten sen tarvii valita, maksaako se meikeläisen punkkaamisen vai ostaako se sen myllyn.
Mä sitten muistin, kun mä Amalialle kommentoin, että täti ei osaa tehdä pipoa, mutta mä voisin itte yrittää… Meinaan vaan, että tuli mieleeni, että en mä ihan kyllä tällaista tarkoittanut, että ryhtyisin itte langan raaka-aineeksi. Sitäpaitsi täti ei tajua, että mä en ole enää mikään pikkuvarsa.
Täti vaan intti, että kyllä se tarvii kaikenlaista jännää sen kokeiluihin, joita se tekee grafiikassa ja sen sellaisessa. Mä sanoin sille, että pysy nyt oikeasti vaan ihan rauhallisena, äläkä heti innostu kaikesta, mitä luet ja mistä vähänkin kuulet. Se kattoi mua ja sanoi, että totta. Mä kyllä innostun kaikenlaisesta aivan liian helposti. Niissä sanoissa oli sen verran jäätävä sävy, että mä tajusin, että se kaikenlainen taisi tarkoittaa meikeläistä tuossa lauseessa.
Terveisin
Upi
ratsuhevonen
Varsasta kehrättiin pipo
Etenkin ennen vanhaan villa karstattiin käsin.
Kuva: YLE / Johanna Talasterä
1834205
- http://yle.fi/ecepic/archive/00330/150710pipo_marketta_330213g.jpg Pipo on ehdottomasti lämmin, sanoo Johanna Talasterä. Vieressä karvan lähde Marketta. Kuva: YLE Lahti
- http://yle.fi/ecepic/archive/00330/hatut_ja_ker_t_valm_330212g.jpg Hevosen karvasta tehdyt lankakerät ja pipot. Kuva: YLE / Johanna Talasterä
- http://yle.fi/ecepic/archive/00330/kehruuta_valmis_330169g.jpg Pirjo Korremäki on kehrännyt parikymmentä vuotta. Kuva: YLE / Johanna Talasterä
- http://yle.fi/ecepic/archive/00330/rukki_valmis_330166g.jpg Hevosenkarvalanka laitetaan keräksi. Kuva: YLE / Johanna Talasterä
- http://yle.fi/ecepic/archive/00330/karstat_valmis_330170g.jpg Etenkin ennen vanhaan villa karstattiin käsin. Kuva: YLE / Johanna Talasterä
Kehrääminen on vanha taito. Se tuo paljon iloa sille, joka sen vaivautuu opettelemaan. Hämeenkoskelainen Pirjo Korremäki on kehrännyt perinteisen lampaanvillan lisäksi lankoja kanin, koiran ja hevosen karvoista. Tämä on tarina siitä, kuinka varsan talvikarvasta tuli pipo.
Ensin täytyy olla villa. Tässä tapauksessa oli muovikassillinen hevosenkarvoja. Normaalia hevosenkarvaa pehmeämpi villa oli peräisin varsan ensimmäisen talven paksusta talviturkista, joka harjattiin irti keväällä.
Pirjo Korremäki levitti ruskeanharmaat varsan talvikarvat kotitalonsa lasikuistille pulkkaan toukokuun lämpimässä säässä. Heinänkorsia ja muita roskia nypittiin vähän pois ja sen jälkeen villa karstattiin karstamyllyllä.
– Karstatessa takut häipyvät ja villan säikeet menevät samaan suuntaan. Se helpottaa kehräämistä, kertoo Pirjo Korremäki.
Villaa ei kannata pestä, koska karvassa on rasvaa, joka auttaa kehräämistä. Pesusoikkoon kannattaa upottaa vasta valmiit lapaset, sukat ja pipot.
Rukin hyrinä rauhoittaa
Koiran ja angorakanin karvan kehrääminen on hiukan helpompaa kuin hevosen karvan. Pisimmilläänkin hevosen karva on melko lyhyttä ja karkeaa. Sekaan on pakko laittaa lampaanvillaa, jotta karvan saa sitoutumaan langaksi.
Kehrääminen on mukavaa puuhaa, mutta se vaatii kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja sorminäppäryyttä. Oikea tuntuma löytyy vain harjoittelemalla.
– Langan veto täytyy osata pitää sopivana, kun se kiertyy rullalle. Jos veto on liian kova, ei kierteitä synny kunnolla. Jos se on liian hidas, syntyy sykkyrämakkaraa.
Lämpö helpottaa kehräämistä
Helteinen kesäsää on hieno keli kehrätä, koska lämpimissä olosuhteissa karvan oma rasva pysyy notkeana ja villa on taipuisaa. Ennen vanhaan villat pistettiinkin talviaikaan ensin uuninpankolle lämpiämään joksikin aikaa.
Työ tekijäänsä opettaa ja taito kasvaa tehdessä. Pirjo Korremäki kertoo, että kehrääminen on mukavaa puuhaa etenkin silloin, kun se sujuu juohevasti ja syntyvä lanka pysyy sopivanpaksuisena eikä katkeile.
– Silloin on hyvä olla ja mieleen tulevat vanhat suomalaiset tarinat, joissa rukki hyrrää kodikkaasti taustalla.
YLE Lahti / Johanna Talasterä
Tädin luontoretki
Meidän täti oli lähtenyt tänään kävelylle ja se oli ottanut kameran kaulaansa. Eka se oli törmännyt yhteen mehiläiseen, joka oli paskinut duuneja niska limassa, helteestä huolimatta.
Sitten se oli kuvannut yhtä linnunpönttöä, joka oli ollut tien varressa. Se ei ollut huomannut, että siellä oli joku himassa ennen kuin se kotona ryhty tsiigaamaan niitä sen otoksia.
Se jätkä oli varmaan näyttänyt sille kieltä sieltä sen himasta. Kannattais hankkia varmaan silmälasit, kun ei näe milloin pöntössä ollaan himassa ja milloin ei. Se mutisi jotakin city-oravista, jotka eivät viitti edes duunata itte mökkejään. No höh. Jos kerran on mukavuuksilla varustettu torppa lähellä keskustaa, niin miksi sitä pitäisi minnekään kuusimettään ruveta ittelleen jotakin kattoo päänsä päälle duunaamaan. Eihän täti ittekään viitti.
No joo, sitten se oli huomannut sen, mitä mä jo tuossa keväämmällä vähän pelkäsin. Mulle kerrottiin, että se oli ryhtynyt ulvomaan, että mikäs tää supersuuri yrtti täällä kasvihuoneessa oikein on, ja että kuka tän on tänne tuonut. Assarit ryhtyivät sitä rauhoittelemaan ja sanoivat, että älä nyt kuule tuollaisesta pikkuasiasta noin isoo meteliä viitti nostaa ja että hyvinhän se sinne mahtuu ja että ei sitä sun tarvii hoitaa, kun kyllä Upi sen ihan itte lannoittaa jne.
Sitä otti varmaan päähän, kun meikeläisen yrtit kasvaa paremmin kuin sen omat.
Musta tuntuu nyt kuitenkin, että ehkä se täti antaa ton mun kasvini olla tuolla ihan rauhassa. Ainakin toivottavasti.
Terveisin
Upi
ratsuhevonen
Taas töihin
– Niin… nyt sitten alkavat duunit…
– Mikäs tässä hevonen voi…
– Niin Vellu, nyt mun kissanpäivät on loppu…
– Mitäs peliä täällä pidetään? Ei kukaan jaksa rehkiä näin kuumalla.
– Minäkin olen vain etsinyt varjoa koko päivän.
– Jaa, että tätäkö tarttis sitten ryhtä kiertämään?
– Täti ajoi meikeläistä juoksutusraipalla. Hiki tippui meiltä kaikilta.
Mä nukuin…
Ja assari veti meikeläistä perässään.
Terveisin
Upi
ratsuhevonen
Kesäelämää ja eläinlääkäreitä
Täti ehti tuossa jo livertääkin, että mä sain piikin bursaani. Höh. Sillä on aina jotenkin niin kuiva ote näihin juttuihin, eikä yhtään mielikuvitusta. Luulin, että meillä olisi ratsastustunti, mutta meillä olikin jotakin aivan muuta. Pihaan porhalsi punainen auto ja sieltä täti, joka sanoi, liian reippaasti, siihen aikaan aamusta, huomenta. Jo se enteili pahaa ja sitten mä kuulin sanan eläinlääkäri. Joo katos vaan, täti oli unohtanut kertoa meikeläiselle.
Se eläinlääkäri kysyi, että kukas se siinä seisoo. No täti liversi, että Upi. Mä sanoin, että niin Upi ratsuhevonen, mutta ei se ymmärtänyt täydentää. Sitten se eläinlääkäri kysyi, että mitenkäs Upi suhtautuu hoitoihin? Siihen täti liversi, että joo yleensä hyvin. Mä mulkaisin tätiä ja sanoin, että tää on ilmiselvää kiristystä.
Sitten se eläinlääkäri otti käteensä sellaisen surisevan koneen, jolla se klippasi mun lonkistani karvat veks. Mä ehdin jo hätääntyä ja kysyin, että aijotko sä heti niinku tuttavuuden ja ystävyyden merkiksi vetää meikeläisen kaljuksi? No ei sentään…
Sitten toinen assareista nappas mun koipeni ylös ja se eläinlääkri putsas ne pistoskohdat jollakin mömmöllä. Ja sitten se pisti. Mä mulkoilin tätiä, kun se piti mun päästäni kiinni, että mitä sä oikein annat niiden tehdä mulle.
Sitten kun toimitus oli ohi se uusi eläinlääkäri sanoi, että Upi on tosi hoitomyönteinen hevonen. Mä otin sen kunnianosoituksena ja röyhistin rintaani ja kattoin tätiä, että älä ollenkaan yritä valittaa mun pikku temppuiluistani, kun mä oon näin fiksu, että kaikki huomaavat aina heti.
Oon tässä nyt sitten käynyt pesulla ja täti on rasvannut paarmanpuremia ja sen sellaista.
Vesi on ihanaa kuumana päivänä.
Terveisin
Upi
ratsuhevonen
Kuvahaaste
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
4. Haasta neljä muuta blogaajaa mukaan!
Upi haastaa: Gunvorgp, Mummon kammarissa, Zorro ja Vihtori ja TypoBlog
Tässä minä menen talvimaastoon. Yksi assari ratsastaa ja toiset assarit seuraavat perässä. Niin ja täti. Oikeastaan minä voisin tilata vähän lunta iltapäivälle.
Terveisin
Upi
ratsuhevonen
Bursitis – Limapussin tulehdus
Hevospalvelu AMIRITin Aimo Koskinen on kehittynyt arjen kokemuksen kautta asiantuntijaksi nivelpussin tai oikeammin sanottuna limapussin tulehduksen tunnistajana, hoitomenetelmän kehittäjänä ja puolestapuhujana. Bursaan liittyvät asiat ovat eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa ns. valkoinen alue: Tutkimusta aiheesta ja siihen liittyvästä diagnostiikasta ja hoidosta on ollut ja on edelleenkin suhteellisen vähän. Ja siitä vähästä valtaosa tehdään Amerikassa ja Japanissa
Tässä kuvassa on selkeästi osoitettu paikka, mistä on kysymys kun puhutaan bursasta tai limapussista. (PDF). Tutustu tarkemmin klinikkaan ja sen palvelutarjontaan. www.equinehorsevet.com. Yllä olevassa artikkelissa (PDF, josta linkki), on kerrottu eläinlääketieteen tohtori James M. Caseyn suulla, minkälaisesta vaivasta on kysymys.
Meillä häviävän pieni joukko eläinlääkäreistä on perehtynyt tähän aiheeseen ja oikeastaan vielä pienempi joukko eläinlääkäreitä suostuu piikittämään bursaa.
No, Upia piikitettiin tänään tähän vaivaan liittyen ja saa nähdä, onko sillä vaikutuksia tuohon laukkaan, johon apua tästä piikistä toivomme. Upillahan on kaikki muu onnistunut, mutta vasen laukka on ollut sille jostakin syystä suhteellisen haastavaa. Muutamat pyllähdykset (2 kpl ratsastaja selässä) ovat todennäköisesti saaneet aikaan jotakin pientä tuonne takajalkaan. Upi lepää tänään ja liikkuu mahdollisimman vähän. Huomenna se saa mennä laitumelle ja viikon lopulla sillä aloitetaan kevyesti liikunta.
Taitaa ukko olla aika reipas mies, kun on saanut viettää kesälomaa ja nauttia hellepäivistä laitumella ruohoa syöden. Upilla muuten taitaa olla taas edessä laihdutuskuuri, sillä vatsa on ”hieman” kasvanut tässä parin viime viikon aikana. Tätä ei ole tosin kerrottu Upille vielä. Upilla on varmasti tästä asiasta oma mielipide, joka ei ehkä ole yhteneväinen meidän ihmisten mielipiteen kanssa
Terveisin
Upi-täti ja assarit
Bursitis II
Bursitis III (Medicine net.com)
The Lame Horse
James R. Rooney
ISBN 0929346556
Lääketieteen sanoastoa (PDF)
Treatment for Bursitis in Horses
Eläinlääketieteelliset artikkelit limapussintulehdus Veterinary articles on bursitis
Ali Hayat , M. Cengiz Han , Aydin Sagliyan and Halil Selcuk Biricik (2009). Different Treatment of Olecranon Bursitis in Six Horses. Journal of Animal and Veterinary Advances, Volume: 8 | Issue: 5 | Page No.: 1032-1034. DOI: 10.3923/javaa.2009.1032.1034
N. Mouttotou, J. Sterry, and L. E. Green . Vet Rec. 1998 142 1998 142: 52-55. [Abstract] [PDF] (Source)
Honnas CM, Schumacher J, McClure SR, Crabill MR, Carter GK, Schmitz DG, Hoffman AG. (1995). Treatment of olecranon bursitis in horses: 10 cases (1986-1993). J Am Vet Med Assoc. Apr 1;206(7):1022-6. (More articles here)
Texas Veterinary Medical Center, Department of Large Animal Medicine and Surgery, College of Veterinary Medicine, Texas A&M University, College Station 77843-4475, USA.
Ihmisen lonkan nivelpussi
Kuva 2. Kipukohta lonkan limapussintulehduksessa (Lähde)
(Ihmisen lonkka)
(Source: Wikipedia, Equine Anatomy )
Pesulla
Täti ja assari tulivat kattomaan meikeläistä taas aika myöhään illalla. Mä olin siinä vaiheessa jo yksin laitumella, enkä viittynyt ruveta niille kiukuttelemaan, kun Ville ja Keke olivat jo menneet talliin.
Tosin kyllä mä vähän mietin, että mitähän sitä taas joutuu tekemään.
Nää helteet ei oo kivoja. Vaikka en mä lämpöä sinänsä moiti, mutta kuiteskin… On vähän tukalaa…
Sitte mä totesin, että ei toi täti oo ihan tyhmä. Se tajus nimittäin, että kyllä hevonenkin tykkää kuumalla kelillä käydä suihkussa.
Mä join siinä samalla vähän kylmää vettä.
Ja sitten mä menin nauttimaan iltapalaa ja kattelemaan unia kesäkukista ja tuoreesta ruohosta.
Terveisin
Upi
kesälomahevonen
Ville ja Keijo ojentavat tätiä
Ville sanoi mun tädilleni, että kyllä Upi saa viettää enemmän vapaata kuin se nyt viettää ja mitä peliä sä täti oikein pidät, kun sä oot aina täällä?
Täti sanoi Villelle, että ootkos siinä nyt iso poika. Ei tartte tulla uhkailemaan.
No Keke sanoi tädille, että voi kuules täti, kyllä me kolmeen pekkaan yks tuollainen täti pistetään rullalle.
Mä olin siellä takana, enkä sanonut mitään. Sitten mä totesin pojille, että ootte te kyllä aika reippaita miehiä, kun tuolle meidän tädille rupeatte isottelemaan. Siihen nää kaverit totesivat, että sun tädillä ei oikein virtaa hyvin, kun ei se tajunnut meitä yhtään pelätä.
Sitten täti vaan muina naisina rupes puhumaan mulle päivänkakkaroista. Se kysyi, että ootkos sä Upi huomannut, kuinka päivänkakkaroissa on ötökköjä. Se kysyi, että oonko mä niinku puoliksi eläinperäisen ravinnon syöjä vai puhallanko mä öttiäiset pois ennen kun mä safkaan noita kukkia. Mä kattoin sitä säälivästi ja sanoin, että kyllä sä täti et tajua tästä hevosena olemisesta paljookaan. Kysyin siltä, että luuleeko se tosissaan, että mä jokaisen kukannupun terälehteen koputan ja kysyn, että anteeks onks täällä jo muitakin safkalla ja häiritseekö, jos mäkin vähän duunaan tästä kukasta voileivälleni koristetta. No eihän täti tajunnut.
Sitten se halus kuvata toisenkin kukan. Mä sanoin sille, että noita mä en syö, koska ne pistää mun nieluuni.
No mitään uutisia mulla ei nyt varsinaisesti oo.
Tykästyin siitä Aimon visiitistä, koska nyt mäkin voin viettää oikein kunnon kesälomaa eka kertaa elämässäni. Tai tarkemmin ottaen sen jälkeen , kun mä tapasin tuon tädin.
Terveisin
Upi
kesälomahevonen
😎
Ultra-Lord 
